OceanLady

Lähtöhurmos on vaihtunut kahden viikon aikana aaltojen kimallukseksi ja öisen tähtitaivaan säteilyksi. Huippukelejä ja -hetkiä on riittänyt jokaiselle päivälle ja yölle. Surfailu lämpissä tuulissa auringon loisteessa ja öisen taivaan alla on ollut huikea kokemus. Ja tämä vain jatkuu. Aamut alkavat sääennusteen hakemiseen PredictWind ohjelmalla Iridium Go satelliittilähettimen avulla. Ohjelma ehdottelee reittejä ja kertoo tuuliennusteet alueittain […]

Auringon kilo herätti naisistomme starttipäivän huumaavaan tunnelmaan. Viimeisiä varmisteluja tehtiin hymyssä suin. Läheiset seurasivat laiturilta hyörinäämme. Kamerat räpsyivät, viimeiset lehdistön edustajat halusivat vielä tiimimme kuulumiset. Starttimme oli klo 13, joten lähdimme klo 11.30 kohti marinan ulosmenoa. Läheiset ja ystävät oli halattu, kone käyntiin ja irti laiturista. Ulosmenossa oli tunnelmaa. Veneet olivat aukolla klimpissa, melkein kylkikyljessä.

Pimeyttä valaisevat valtavat valaistut tornit Palmasin sataman edustalla. Oisko öljynporauslauttoja? Juhlistavat tuloamme pimeältä mereltä. Juhlavan näköistä.   Sataman aukolla pitäisi olla kaksi punaista loistoa molemmin puolin. Aika outoa, yleensä paaran puolen loisto on vihreä. Plotterista on nyt iso apu tässä valomeressä. Voimavalolampulla etsitään vielä viimeisiä merkkejä. Kello on pikkuista vaille yhdeksän iltapimiällä. Kylki respan laituriin

Taisin olla puoli metriä ilmassa, kun juuri ennen juhannusta sain Raijalta tiedon, että minulle on paikka varattuna lokakuun alussa legiltä Lissabon-Madeira! Meri ja purjehtiminen on ollut iso osa elämääni viimeisten vuosien ajan. Silti tämä tuntui hypyltä JesJesJes-alueelle, mutta samalla hypyltä jonnekin suureen tuntemattomaan. Että sitten Atlantille – isolle lätäkölle, jossa toisella puolella on Amerikka! Oh

Kiilin kanavan jälkeen homman haltuun otti: Johanna, Minna, Jouni ja Hangosta alottaneet Lissu ja Mirja (hyvä Mirja!). Kipparina jatkoi Tina ja perämiehiksi astui Maarit ja Meri. Miehistö hitsautui nopeasti yhteen ja yhteistyötä tarvittiinkin heti kohta tuulen yltyessä ajoittain 20 m/s ja parimetristen aaltojen keikuttaessa niin, että miehistön kunto oli koetuksella. Laastarit korvien takana ja lääkitys

Ensimmäisen vaiheen loppukiri menossa. Muistilistoja on pöytä pullollaan. Närästää. Puhelin piippaa koko ajan. Viestit sinkoilevat tiimin sisällä ja tukijoiden kesken. Päivien tunnit eivät meinaa riittää. Asialista on vielä pitkä, onneksi kuitenkin lyhenee koko ajan. Silti stressin poikanen painaa päälle. Asioita ei tee helpommaksi se, että kotiplantaasini on Forssan maalaismaisemissa, josta on veneelle ja tarvikeliikkeisiin parin

Silmukkaväli tihenee, verkon virkkaus etenee. Pienen 30 vuoden tauon jälkeen tartuin virkkuukoukkuun. Tämäkin Atlantiprojektin takia! Verkkoa syntyy… Verkoksi, on myös meitä naisia liittämässä tämä Ocean Ladies – ARC 2018 -projekti. Yhdeksän elämää liittyy nyt yhteen ja tavoitteena on, että verkko kannattelee koko tätä projektia ja jokaista sen jäsentä. Verkko koostuu meidän lisäksi yhteistyökumppaneista ja kaikista

Valmistuin Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi lentokoneasentajaksi 19-vuotiaana ja nyt olen osallistumassa ensimmäisen suomalaisen naisiston kanssa ARC-kisaan. Enpä 19-vuotiaana tiennyt purjehtivani joskus Atlannin ylitse. No, en tosin tiennyt kovin paljon muutakaan. Olen koulutukseltani lisäksi puhelinasentaja, fysioterapeutti ja lääkäri. Nyt työterveyslääkärinä olen onnellinen kaikista ammateistani. Ei nuorempana osannut edes aavistaa, kuinka paljon noistakin koulutuksista olisi hyötyä. Nykyään toki

Minulla on tapana nukahtaa kirja silmillä. Nyt en nukahtanut vaan ahmin. Kirjana on ISAF in Guide to Offshore Personal Safety for racing and cruising -opus. Kiitos SPV:n Mirjalle kirjalainasta. Alku on tyrmäävä. Ensisivuilla kerrotaan 605 mailin Fastnet Race -kisasta vuonna 1979, johon osallistui 303 venekuntaa. Keli oli kova. Pelastusoperaatiot olivat suurimmat rauhan aikaan, kertoo kirja.