Auringon kilo herätti naisistomme starttipäivän huumaavaan tunnelmaan. Viimeisiä varmisteluja tehtiin hymyssä suin. Läheiset seurasivat laiturilta hyörinäämme. Kamerat räpsyivät, viimeiset lehdistön edustajat halusivat vielä tiimimme kuulumiset. Starttimme oli klo 13, joten lähdimme klo 11.30 kohti marinan ulosmenoa. Läheiset ja ystävät oli halattu, kone käyntiin ja irti laiturista.
Ulosmenossa oli tunnelmaa. Veneet olivat aukolla klimpissa, melkein kylkikyljessä. Aallonmurtajalla olivat saattajat juhlahumussa kannustamassa. Hurmioituneena tanssien ja laulaen ajelimme hiljalleen kohti ulosmenoaukkoa. Tippa silmässä ja haikeana, mutta samalla myös ilon pirskahduksia täynnä huiskutimme ja huusimme kaikille saattajillemme molemmille aallonmurtajille, missä liehui lukuisia Suomen lippuja. Korviimme kantautui huutoja. Oceanladies, oceanladies, hyvä äiti, meidän äiti, purjehtikaa turvallisesti, nähdään St Lucialla ja paljon muita tsemppaushuutoja.
Haaveemme toteutuminen oli nyt viimeistä merkkiä vailla.
Yhteinen hurraa huuto itsellemme ja kaikille tukijoille, jotka uskoitte meihin ja mahdollistitte seikkailumme.
Purjehdimme lähtöalueelle, trimmasimme purjeita. Tuulta oli luvassa ihan kohtuullisesti. Lähtölaukaus ja menoksi. Oceanladies -tiimi ja S/Y Carissa liukuivat tyylikkäästi lähtölinjan yli. Supertiimin seikkailu oli alkanut.
Kirjoittanut kippari Raija
