OceanLady

Kolme päivää kerrastossa

Ensimmäiset 600 merimailia meni tiukasti kerrastossa. Toimii verrattomasti niin töissä, vapaa-aikana kun öisin pyjamanakin. Atlantilla opittua: Vaatteita ei välttämättä tartte vaihtaa, jos ei peseydykään. Hampaiden pesu toki onnistuu ja onneksi vauvojen pesupyyhkeet on keksitty! Vaan sitten tuleekin ongelma… onko Baby wipe- pyyhkeet biojätettä? Biojäte menee heti mereen kun taas muovi silputaan pieniksi palasiksi ja tungetaan […]

Kolme päivää kerrastossa Read More »

Ei se määränpää, vaan se matka…

Hyvää Uutta Vuotta! (Viimeiset uudenvuodentinat on valettu) Tää on nyt sitten se vuosi! Se vuosi, kun projekti etenee kohti määränpäätä, kun arki saa antaa tilaa unelmille ja elämä on erilaista! Tänä vuonna Rillun ja Rallun liikkeelle potkasema projekti etenee kohti Karibiaa, mutta se ei sittenkään taida olla se määränpää. Taitaa olla vain matkan välietappi. Jotakin,

Ei se määränpää, vaan se matka… Read More »

Palapelin hurmaa

Ajatukset kirkastuvat ja olo kevenee. Rentous valtaa mielen. Palapelejä teemme tyttärieni kanssa usein joululomalla. Yksi haluaa tehdä taivasreunat ja toinen maareunat. Minä rakentelen linnoja ja taloja. Joku tyttäristäni haluaa ehdottomasti tehdä merta tai kukkia, jos niitä nyt palapelissä on. Palaset loksahtelevat paikoilleen. Pieniä onnistumisen hetkiä, yhteistä ilottelua ja kevyttä höpinää. Ja glögiä, pipareita ja konvehteja

Palapelin hurmaa Read More »

Navigare necesse est. Hah!

Hermot menee. Pukkaa työkiirettä, perhettä, parisuhdetta, kysymyksiä ammatillisesta kunnianhimosta, rahahuolia, talviflunssaa, unettomuutta, ajanjakamisongelmaa, riittämättömyyden tunnetta, itsetutkiskelua. Vanhan roomalainen sananlasku jatkuu: vivere non est necesse. Yksi tulkinta tästä olisi, että vaikka hermot menisi tai pelottaisi tai kyllästyttäisi tai ärsyttäisi tai mitä-ikinä-tahansa-mieleen-tulee kun liikutaan pois mukavuushorisontista, siltä niin auvoisalta ”tää on mulla niin hallussa” -alueelta ja kohdataan

Navigare necesse est. Hah! Read More »

Eikö Sua pelota?

No totta maar! Tietysti mua pelottaa. Mutta eihän asioita voi jättää tekemättä vaan sen takia, että pelkää. Miten paljon sitten jäisikään tekemättä. Olisiko teatteria, pidettäiskö yhtään esitelmää tai seminaaria? Lentäisikö kukaan mihinkään? André Noël Chaker kirjoittaa uudessa kirjassaan, että suomalainen pelkää kaikkein eniten puhumista. Enemmän kuin susia tai karhuja. Enemmän kuin hirvikolaria. Ihmisen suurin pelko

Eikö Sua pelota? Read More »

Sä oot kyllä ihan hullu!

Kaverit kommentoi ja ittekkin joskus ajattelen. Mut ei ne millään pahalla. Kommentti pitää sisällään hitusen ihailua ja vähän pelkoa. Kaikki me jotain pelätään ja useimmat meistä ihailee, jos joku tekee vaikka pelkää. Kaikki pelkää jotain, mut onneks me kaikki ei pelätä samoja asioita. Sen takia ryhmä on vahvempi kuin ykskään sen jäsen. Niin se vaan on.

Sä oot kyllä ihan hullu! Read More »

Kaikki mitä voi mennä rikki voi mennä rikki

Syksyn sateet ja pimeys ovat saapuneet kaupunkiin. Nyt on hyvä aika aloittaa valmistautuminen n vuoden päässä olevaan Arkkiin. Vastuullani ovat koneet ja laitteet ja tietenkin myös riki. Koulutukseltani olen puhelin- ja lentokoneasentaja, tosin noita ammatteja olen harjoittanut vain hetken ja suurimman osan työelämästäni olen toiminut lääkärinä. Tämän takia myös koko naisiston terveys on vastuullani. Yachting

Kaikki mitä voi mennä rikki voi mennä rikki Read More »

Myrskyääkö?

Ensimmäistä kertaa istuimme kaikki yhtä aikaa paikalla kun tapasimme Ilonan (www.ilonarauhala.fi) perjantaina 8. syyskuuta. Takana oli työviikko sekä ensimmäiset yhteispurjehduksemme HTR:ssä ja EKE Challengessä. Naisistostamme oli Ilonan viime tapaamisen jälkeen jäänyt kaksi pois. Ruuhkavuosien ja projektimme yhteensovittaminen on todella vaikeaa. Ilona kertoi että ryhmällä on yleensä neljä vaihetta: 1  Ryhmän kehitysvaiheet muotoutumisvaihe (forming) 2  Kuohuntavaihe

Myrskyääkö? Read More »

Ajatuksia vahtivuorossa

Istun yksin vahdissa kesälomapurjehduksen ensimmäisellä legillä Espoosta Suomen Utööseen ne heinäkuun illan kaikkein pimeimmät tunnit. Ilta on tuuleton, peltigenua jyskyttää tasaisesti, pysyäkseen hereillä on kulutettava aikaa. Tähystän ja kiikaroin ohikulkevaa laivaliikennettä. Tulkitsen valoja, varmistan näkemääni ja yritän arvata kääntyykö laiva juuri sille laivaväylälle, jota me olemme ylittämässä. Koska veneessä ei ole AISiä surffailen Marine Trafficiin

Ajatuksia vahtivuorossa Read More »

Haaveista totta

Pimeä ja sateinen lokakuun ilta, siitä se lähti. Kolautimme Johannan kanssa päämme yhteen ja päätimme tehdä haaveistamme totta. Riittävätkö meidän taidot, onko meillä tarvittava kokemus, ketä saadaan mukaan ja mistä vene? Yön tunteina kysymykset lentelivät ja tutustuminen World Cruising Club sivustolle alkoi vauhdilla. Aikaisempien vuosien blogeja löytyi lukuisia. Ihan tavallisia purjehtijoita noilla ylityksillä näyttää olleen.

Haaveista totta Read More »