Istun yksin vahdissa kesälomapurjehduksen ensimmäisellä legillä Espoosta Suomen Utööseen ne heinäkuun illan kaikkein pimeimmät tunnit. Ilta on tuuleton, peltigenua jyskyttää tasaisesti, pysyäkseen hereillä on kulutettava aikaa. Tähystän ja kiikaroin ohikulkevaa laivaliikennettä. Tulkitsen valoja, varmistan näkemääni ja yritän arvata kääntyykö laiva juuri sille laivaväylälle, jota me olemme ylittämässä. Koska veneessä ei ole AISiä surffailen Marine Trafficiin katsomaan laivojen reittisuunnitelmia ja nopeuksia. Ja seuraan tietysti silmä tarkkana, että autopilotti ajaa valitsemaamme kurssia. Tunnollisesti, kuin isoimmilla vesillä konsanaan, merkkaan paperikarttaan tunnin välein sijaintimme. On myös aikaa ihailla voimakkaan oranssinpunaista auringonlaskua ja samaan aikaan vastarannalla yhä korkeammalle kipuavaa täysikuuta. Pidän siis itseni ”kiireisenä” ja toimin lähes rutiininomaisesti tarkkaillen, ettei ohittavan laivan valo vaihdu punaiseksi eikä vastaantulevan laivan valo näy meille vihreänä. Arvioin niiden nopeuksia vaikka tiedänkin, että 27 vuotta vanhan Volvo Pentan poweri ei vaan riitä niiden kiinnisaamiseksi.
Mieleen tulee väkisinkin yöt ARCssä tai millaisia ne voivat olla. Moni Atlantin ylittänyt on tosin hämmästellyt juuri päinvastaista, sillä monet eivät kisan aikana ole nähneet yhtään alusta: Yksi oli nähnyt America 500 aikana (3200 nM) yhden rahtialuksen ja kolme purjevenettä ja toinen ARC (2300 nM) kaksi purjevenettä. Ruuhkaa siis tuskin on odotettavissa, mutta kyllä sielläkin saa yövahdissa ajan kulumaan. On huolehdittava, että venettä ajetaan haluttua kurssia ja että nopeus on riittävä yölläkin ottamatta kuitenkaan tarpeettomia ja turhia riskejä. Ja kokeneempien mukaan on syytä olla nöyrä muutenkin ja otettava vastaan se mitä tulee, sillä pimeässä aaltoja ei näe ja ne monen mainitsemat swellit tulevat aina yllättäen. Kiinalaista ei varmaan kukaan halua tehdä eikä se broachaaminenkaan hienosta nimestään huolimatta niin hienoa ole.
Viime yön olin kannella yksin, mutta ARCssa minulla on kavereita kanssani yövahdissa. Kavereita, joista muodostetut vahtivuorot on koottu niin, että jokaisessa vahdissa on riittävästi kokemusta ja osaamista. Kavereita, joiden käsiin on tarvittaessa luotettava vaikka henkensä. Ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Hoidetaan asialliset hommat hauskuutta unohtamatta matkalla kohti yhteistä unelmaa Atlantin ylityksestä.
Asiasanat: luottamus, turvallisuus, kulkuvalot, vahtivuorot,unelma
1.perämies Johanna