Kotioloissa on helppoa suunnitella ruokaostoksia vastuullisesta näkökulmasta. Säilytystilat ovat toimivia, ja kokkailuun on tilaa. Veneolosuhteissa tulee helposti tingittyä hyvistä periaatteista. Aivan kaikkeahan ei voikaan tehdä toiveiden mukaan, mutta aika paljon kuitenkin.
Ruokavalio vaikuttaa itämerijalanjälkeen merkittävästi. Kun vähennämme lihan kulutusta ja syömme Itämeren villikalaa, vedestä poistuu fosforia ja typpeä, ja meri kiittää. Meillä jokaisella on siis mahdollisuus vaikuttaa suoraan meremme tilaan.
Härkis on erinomainen vaihtoehto korvaamaan eläinperäisiä raaka-aineita. Se on valmistettu härkäpavuista ja herneistä. Etenkin tyhjiöpakattua, huoneenlämmössä säilyviä Härkis-muruja ja -suikaleita on helppo säilyttää ja käyttää myös veneolosuhteissa. Härkiksestä saa valmistettua ruokaa nopeasti ja helposti, ja se kelpaa moneen.
Miten ruokahuolto onnistui Atlantilla? Vastuulliseen kolmen viikon ruokalistaan pyrimme hankkimaan aineksia kasvispainoitteisiin aterioihin. Tavoitteena oli syödä liha- ja kala-ateria pari kolme kertaa viikossa ja härkisateria kolme kertaa viikossa.
Tuula oli kuivannut nokkosta ja siitä valmistettiin keittoja sekä nokkos-fetapastaa. Suomesta hankittu tyhjiöpakattu feta säilyy huoneenlämmössä pitkään, ja pienet pakkaukset vievät vähän tilaa. Ahkerat sienestäjät olivat kuivanneet suppilovahveroita ja tatteja. Niistä syntyi suppisrisottoa ja tattikastiketta. Pielisen Luonnonkalasta ja savusärkisäilykkeestä tehtiin ”nizzansalaattia” tai kalapastaa parmesaanin kera. Hyvää!
Härkistä käytimme kypsän jauhelihan tapaan tortillojen täytteenä, kaalipadassa ja ”poronkäristyksessä” perunamuusin ja puolukoiden kera. Jauhelihaa meillä oli vain muutamaksi ateriaksi alkumatkalle, kun pakastettu liha vielä säilyi jääkaapin pohjalla. Myös muutamaan kana-ateriaan oli varauduttu alkumatkasta. Kananmunia oli hankittu Atlantin ylitykselle yksi kullekin per päivä; välillä söimme niitä aamiaisella keitettyinä tai paistettuina ja välillä lounassalaatissa.
Kasvisten ja hedelmien ympärille syntyi melko mittava, mutta hauska operaatio. Kaikki hedelmät, vihannekset ja juurekset pestiin yksi kerrallaan varovasti ja annettiin kuivua laiturilla. Pakkaukset ja pahvit hävitettiin. Näin pyrittiin välttämään tuhohyönteisten pääsy veneen varastoihin.
Kurkut, tomaatit, kaalit, perunat, porkkanat, sipulit, omenat ja appelsiinit säilytettiin katosta roikkuvissa verkoissa tai ilmavissa koreissa. Verkoissa kasvisten kypsymisen vahtiminen oli helpointa. Päivittäinen tehtävä oli tarkkailla niitä huolellisesti ja käyttää ne järjestyksessä siten, että mitään ei pilaantuisi. Huonokuntoisetkin kasvikset pyrittiin käyttämään lämpimien ruokien valmistuksessa. Perunat säilyivät yllättävän hyvin kangaspussissa pimeässä kaapissa. Porkkanat tummuivat melko nopeasti, mutta kuorittuina nekin maistuivat oikein hyviltä.
Hankimmepa veneeseen myös vihreän banaanitertun. Sen kypsyminen oli jatkuvan huomion kohteena, ja kun se lopulta tapahtui (kaikki banaanit tietenkin lähes yhtä aikaa), alkoivat varsinaiset jälkiruokakekkerit. Banaanihyve uunissa valmistettuna maistui kieltämättä taivaalliselta!
Melkein kaikki toivoivat saavansa jugurttia aamuisin. Sitä ei kuitenkaan ollut mahdollista ostaa kovin paljoa varastoon, sillä se vei pienestä jääkaapista paljon tilaa. Ostimme siis maitojauhetta ja valmistimme siitä itse jogurttia. Siemeneksi tarvittiin pieni määrä maustamatonta jogurttia, 60 asteista vettä ja maitojauhetta. Tiiviissä purkissa jääkaapin koneiston tuottaman lämmön lähellä se tekeytyi yön aikana aivan erinomaiseksi ja toi keitetyn kaurapuuron ja tuorepuuron oheen raikasta vaihtelua. Lisäkkeenä sen kanssa saimme siemeniä, pähkinöitä, Härkis-granolaa, kuivattuja marjajauheita sekä hunajaa.
Ruokalistamme ei ollut orjallisesti sitova vaan toteutimme sitä ruokavuorolaisten inspiraation mukaan. Kaikki maistui hyvältä, kuten merellä aina, ja vaihteluakin syntyi, kun jokainen kokki loihti ateriat oman reseptinsä mukaan.
Mikäli tähteitä jäi, ne pyrittiin käyttämään seuraavan aterian osana. Söimme vuorokauden aikana aamiaisen, lounaan ja päivällisen, joskus myös ilta-ja yöpalan. Varsinkin aamuyön tunteina oli mukava saada voileipä tai hedelmä välipalaksi. Kovalla kelillä ruoka tarjoiltiin takahytin luukusta eli “kioskista” ulos suoraan ruorivuorolle. Näin vältyttiin siltä että tuuli vie eväät. Aina ei myöskään olisi ollut helppoa kontata turvavaljaissa kallellaan olevan veneen kantta pitkin ruoka-annosta hakemaan — varsinkaan yöllä otsalampun valossa. Nautimme siis ylellisestä ”kioskitarjoilusta”.
Juomavettä oli varattu jokaiselle 2.5 litraa per päivä, mutta sitä kului vähemmän. Makeaa vettä käytettiin myös kahvin ja teen keittoon. Riisi ja pasta keitettiin meriveden ja makean veden sekoituksessa (puolet ja puolet), perunat keitettiin ja tiskit tiskattiin merivedessä.
Onnistuimme varsin hyvin ruokavaraston suunnittelussa. Hedelmiä riitti melkein koko reissulle. Kuivatavaraa jäi yli, mutta sitä on hyödynnetty myöhemmillä purjehduksilla. Vesipullot ja muu ruokapakkauksista jäänyt muovi leikattiin paloiksi ja sullottiin tiiviisti tyhjiin vesikanistereihin varastoitavaksi. Biojätettä tuli jonkin verran hedelmistä ja vihanneksista, se heitettiin Atlantilla mereen. Satamissahan biojäte viedään aina bioroskikseen.
Varsin hyvin siis meni, mutta vähän jäi kyllä vaivaamaan, ettemme kokeilleet avomerellä kannelle tupsahtelevia lentokaloja. Ne ovat kuulemamme mukaan erittäin maukkaita, kunhan ne kerätään kannelta ja valmistetaan heti tuoreeltaan.
Soili ja Tuula, Ocean Ladyt