Valkopurjeet lipuvat hiljalleen Högsåran suoralla ja me odotamme 
lossijonossa. Siellä taitaa lipua veneellään myös pari tiimiläistä, jotka ihan meidän muiden kiusaksi päättivät purjehtia leirisaareemme. Äkkiseltään voisi ajatella, että mekin olemme menossa purjehtimaan, kun kysymyksessä on kuitenkin isoille ja vielä isommille merille tähtäävän tiimin harjoitus. Mutta ei sinne päinkään. Tällä kertaa katselemme rannalta muiden menoa ja merelle pääsemme vain lossikyydin verran. Meidän teemana on tutustuminen toisiimme ja sitä kautta luottamuksen vahvistaminen tiimissämme. Siihen ei tällä kertaa purjeita tarvita.
Telttakylä kohosi alta aikayksikön rannan tuntumaan kuusien katveeseen. Telttoja oli lainailtu kavereilta ja joku jopa omisti sellaisen. Ja tietysti jokaisella oli oma teltta. Kirjo oli melkoinen. Telttojen mersujakin oli mukana. Aika käteviä pystyttää nuo nykyiset teltat. Ruokahuolto toteutettiin neljän retkikeittimen ja leirinuotion avulla.
Viikonlopun tavoitteena ei siis ollut treenata purjehduksen tekniikkaa, fyysistä kuntoa tai manöövereihin liittyvä asioita. Ei, nyt sukellamme hieman syvemmälle. Matkassamme ei ole psykologia eikä muutakaan terapeuttia, mutta sitä enemmän halua tarttua tähän aiheeseen. Osa tiimistämme osallistui huhtikuussa BCI Business Coaching Instituten webinaariin, jossa teemana oli psykologisen turvallisuuden johtaminen poikkeusolosuhteissa. Saimme lisää työkaluja aiheen käsittelyyn. Olimmehan tässä poikkeustilanteessa joutuneet siirtämään hankkeemme vuodella eteenpäin. Nyt voin jo ajatella, että hyvä niin, vaikka huhtikuun alussa kaikki epävarmuus ja projektin siirtäminen vuodella tuntui melkein katastrofilta. Pelko oli, että koko suunnitelmamme kaatuu tähän. Mikään ei ole varmaa vieläkään. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Juuri siksi sopeutumiseen uusiin tilanteisiin kannatta panostaa. Periksi ei anneta.
Turvallisuus tiimin sisällä on kaiken perusta ja siihen päästään vasta, kun tunnemme hyvin toisemme. Siitä syntyy myös luottamuksen ilmapiiri. Meidän jokaisen on pohdittava, kuka minä olen, mitä minä haluan, mitkä ovat minulle elämän tärkeät arvot, minne olen matkalla ja tietysti ne merkittävät elämän kokemukset, jotka ovat muokanneet minua matkan varrella? Näitä asioita availtiin rantahietikolla. Pohdintoja jatketaan kesän treenien yhteydessä ja syksyllä. Kysymyksiä riittää. Mitä, jos epäonnistun? Miten avoimuus ja arvostava vuorovaikutus toimivat? Tunnistanko omat vahvuuteni ja heikkouteni? Miten toimin hankalissa ja yllättävissä tilanteissa? Pohdittavaa riittää. Onneksi meille tuli tämä lisävuosi aikaa.
Edellä olevat aiheet ovat meille monelle jo tuttuja työympyröistä. Nyt ollaan kuitenkin hieman erilaisten haasteiden edessä, kun maailman meriä lähdetään valloittelemaan. Vaikka niistä on keskusteltu ja avauduttu jo tiimiä kasatessa, haluamme vielä varmistaa näillä harjoitteilla, että pärjäämme yhdessä niin aallon pohjalla kuin aallon harjalla ja että pystymme hyödyntämään epäonnistumiset ja erilaisuus onnistumisen työkaluiksi ja voimavaraksi.
Meri kimalteli auringossa, istuimme rantahietikolla ringissä, turvavälit huomioiden. Jokainen sai rauhassa kertoilla omaa eloaan ja ajatuksiaan sekä avautua syvemmältäkin, jos siltä tuntui. Sääntönä oli, että nämä asiat jäävät tähän rinkiin. Kysymyksiä tehtiin, jos joku jäi askarruttamaan. Tutustumisen syventäminen lähti hyvin käyntiin, se kantoi teemana kokoillan. Nuotiolaulun saattelemana osa kömpi telttoihinsa ja osa jäi vielä ihailemaan merta ja tulen loimotusta. Itselle jäi päivästä hyvä mieli. Tyytyväisenä vetäydyin lämpimän pussin uumeniin.
Aamun eka nousija oli ehtinyt jo pulahtamaan 9 -asteiseen mereen. Me muut kömmittiin teltoistamme aamunavaukseen, jossa ensin taivuteltiin telttayön jälkeinen kroppa taas trimmiin ja jatkettiin aamupalan jälkeen siitä mihin illalla jäimme. Juttu rönsyili sallitusti hieman sinne ja tänne. Keskustelu oli avointa ja hyvää mieltä tuottavaa. Itse koin aika vahvoja onnistumisen tunteita kaikesta kuulemastani.
Sade ripsahteli ja joudutti telttojen kasaamista. Lounas tehtiin vielä ennen lähtöä jäljelle jääneistä tarvikkeista luovasti. Periaatteena, ettei hukkaruokaa synny. Ennen lossille menoa koukkasimme vielä marinan laiturille saattelemaan purjeilla tulleet matkaan. Laiturilla koekäytimme merentutkimukseen saamamme välineet. Tutkimme meren tilaa laiturin päästä. Secchi –levyllä saimme näkyvyydeksi 4 metriä, lämpötila +9, Ph :ta ja happipitoisuutta emme päässeet tutkimaan puuttuvien väriliuskojen takia. Reppu on nyt testattu. Sen käyttö aloitetaan ekalla gastipurjehduksilla kesäkuussa.
Leiriviikonlopun tavoitteet saavutettiin. Vaikka tiimimme on jo vahva ja aika hyvin jo hitsautunut yhteen ennestään, haluamme edelleen vahvistaa luottamuksen ilmapiiriä. Nyt pääsimme taas askeleen eteenpäin. Seuraavaksi tavoitteena on päästä yhdeksän hengen tiimillä samaan veneeseen. Se onkin sitten jo iso askel kohti tavoitettamme.
Yhdessä olemme enemmän, yhdessä saavutamme enemmän.
Kirjoittanut Raija