Näin vuoden vaihteen tienoilla on perinteisesti tapana miettiä, että millainen oli taakse jäänyt vuosi sekä tehdä uuden vuoden lupauksia tai päätöksiä. Itse en ole lupauksia tehnyt enää moneen vuoteen (ne kaikki mitä olen yrittänyt ovat kaatuneet noin 1.1.), mutta usein kuitenkin pohdin vuoden vaihteessa asioita, mitä haluaisin tehdä ehkä toisin alkavana vuonna. Ilman ”pakko tehdä” stressiä.
Taakse jäänyt vuosi oli jollakin tapaa käänteentekevä omassa elämässäni ja ajattelussani. Pitkäaikainen unelmani Atlantin yli purjehduksesta toteutui keväällä, ja elämä avomerellä oli jopa upeampaa kuin olin kuvitellut! Syynä osaltaan oli ehkä uskomattoman hyvät kelit, mutta kaipuu takaisin merelle jäi, ja todella syvästi. Siellä tuli myös pohdittua ilmastonmuutoksen vaikutusta meriin, kun kalaa ei tullut, levälautat lainehtivat ja meduusoja oli enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tämä varmasti vaikutti osaltaan siihen, että viime vuonna vihdoin aloin vihdoin ajatusten sijasta muuttaa myös käyttäytymistäni ympäristöasioiden suhteen (nolottaa myöntää, että vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Tämä kaikki rohkaisi tekemään enemmän asioita jotka tuovat energiaa elämääni, ja vähemmän asioita jotka kuluttavat sitä. Itseltä tai ympäristöltä.
Niinpä olen ollut joulukuusta lähtien osa huikeaa Ocean Ladies –tiimiä, ja käärinyt hihat ylös ARC 2020 projektin suhteen! Olen lähdössä näiden upeiden naisten kanssa merelle: Itämerelle, Karibialle, Atlantille, ja tietenkin sen yli. Uusiin hienoihin seikkailuihin oppimaan, nauttimaan ja ennen kaikkea ylittämään jälleen itseni!
Projektillamme on myös teema ”perintönä puhtaat meret”. Pyrimme nostamaan tietoisuutta ja hankkimaan osaltamme julkisuutta aiheelle. Saada jokaisen pohtimaan ”mitä minä voisin tehdä”. No mitä minä itse olen sitten tehnyt? Toukokuun jälkeen jätin oman autoni pois. Olen nyt ensimmäistä kertaa vuoden 2002 jälkeen olen ilman omaa autoa (rehellisyyden nimissä on mainittava, että perheessämme on kuitenkin yksi auto). Aiemmin tämä tuntui suorastaan mahdottomalta ajatukselta, mutta hyvinhän tämä on mennyt: pyörä ja julkiset kulkevat, ja lisäksi saan hyvää hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa! Lisäksi pieni taloyhtiömme sai vihdoin kierrätyksen jätehuoltoon – ja tästä otan kunnian itselleni. Shoppailua olen jo aiemmin vähentänyt minimiin, mutta nyt olen lisäksi pyrkinyt ostamaan vain sen mitä todella tarvitaan hajonneen vaatteet tai tavaran tilalle. Tästä jouduin kyllä joulun aikaan tinkimään järkyttävän muovisen glitter-limaa kakkaavan yksisarvisen muodossa, mutta toisaalta lapsen vilpitön riemu korvatkoon tämän teon. Pieniä tekoja, mutta jos jokainen suomalainen tekisi vaikka yhden tällaisen pysyvän muutoksen joka vuosi, niin missä olisimmekaan kymmenen vuoden päästä?
Mitä muutoksia on luvassa nyt alkaneena vuonna 2020? Vaikka en varsinaisia uuden vuoden lupauksia teekään, aion vielä petrata näissä ympäristöasioissa. Paljon olisi vielä muutettavaa, mutta ainakin minun pitää valita taisteluni, jotta arjesta ei tule liian hankalaa. Lentämisestä en ole valmis luopumaan: rakastan matkustamista ja reissuja. Mutta opin, että lentokoneen polttoaineen kulutuksella on suora yhteys koneen painoon, eli ehkä yritän pakata joka kerta pari kiloa vähemmän tavaraa mukaan? Ja suosin suoria lentoja. Ja perheemme yhdestä autosta emme todellakaan ole valmiita luopumaan. Mutta ehkä me voisimme tankata siihen biodieseliä? Tai ehkä vähennän lihan kulutusta ja perheen ruokahävikkiä? Ja tehostan tavaroiden kierrätystä: enemmän käytettyä uuden tilalle. Tai nipistän joka suihkusta hetken? Monta pientä asiaa, vinkkinä myös muille. Mitä sinä aiot tehdä ympäristömme eteen?
Energiaa tuovalla puolella tämä on sen sijaan helppoa: purjehdin enemmän. Tästä tulee hyvä vuosi!
Satu, Ocean Lady