Esittelyvuorossa Tuula

Veneily alkoi äitini kanssa, kun hän hankki keskimoottoriveneen viisikymppisenä. Isääni ei uimataidottomana helsinkiläisenä meri innostunut, pikemminkin pelotti. Äidillä oli kultaisia muistoja lapsuudesta Satamasaaressa. 30-luvulla hänen isänsä ajoi linjavenettä saaren ja kaupungin välillä, hakien maitoa ja muita elintarvikkeita saaren kahvilaan, jota äidinäitini hoiti. Saariston risteilyalukset pysähtyivät laituriin, vieraat tulivat kahvilaan nauttimaan voileipiä ja uimaan kuumille kallioille. Äitini muistaa myös ihailleensa pikkutyttönä tansseja kalliolla ja haitarin soittoa. Näitä kaivaten äidistäni tuli venekerhonsa ensimmäinen naiskippari.

Satamasaareen Kalvikinlahdelle sitten mentiin myös äidin veneellä. Olin useasti mukana parikymppisenä sukellusharrastajana äidin venereissuilla, mutta myöhemmin perhe-elämä vei minut Nurmijärvelle.

Lasten kasvettua veneily nousi uudelleen esille. Äidin ikääntyessä Albatross 26 siirtyi vastuulleni ja aloin kipparoida sitä. Miesystäväni opasti huolloissa. Hänen haaveensa oli eläkeiän alkaessa seilata moottoripurjehtijallaan Roberts 44:lla Välimerelle! Ilmoittauduin heti mukaan ja sain vuorotteluvapaata töistä!

Suoritin viisikymppisenä KV-lupakirjan ja opiskelin ahkerasti, jotta olisin pätevä, jos kipparille tapahtuisi jotain. Kävin Karibialla purjelaivasäätiön Vahinella oppimassa purjehdusta. Helsingissä vietettiin pitkien valmistelujen jälkeen lähtöjuhlat heinäkuun alussa ja seilattiin 3 kk Malagaan Espanjaan. Kielin kanava, Englannin kanaali vuorovesineen, Biskajan ylitys ja Gibraltar olivat unohtumattomia elämyksiä. Palasin talveksi töihin, mutta lyhennetyn työajan ansiosta olin 4 kertaa vuodessa 4 viikkoa kerrallaan Välimerellä purjehtimassa. Kreikka, Albania, Montenegro, Kroatia ja Espanja tulivat tutuiksi 4 vuoden aikana. Toimme aluksen takaisin Suomeen ja se myytiin.

Jatkoin Espoon kippareiden toiminnassa mukana aktiivina; eskaadereilla Välimerellä kipparitaitoja kokemassa vuokraveneillä ja opettajana Saaristolaivurikurssilla talvi-iltaisin. Käytännön merenkulun kursseilla Pimeä- ja väyläajoilla ja luokassa simulaattoriajokursseilla. Tuli kerrattua tärkeitä merenkulun sääntöjä, reittisuunnittelua, tutkan käyttöä ja maisemanavigointia.

Pari vuotta sitten löysin Naispurjehtijat ja Ocean Ladies ryhmän. Naistiimissä on ihanaa iloa, tekemisen ja oppimisen riemua, josta nautin. Tavoitteenani on oppia lisää purjehduksesta ja ylittää Atlantti 60-vuotiaana. Sitä kohti ollaan nyt menossa.

Vastuullisten ruokapalveluiden opettajana haluan edistää vastuullisuutta myös veneilyssä puhtaan Itämeren puolesta. Se on tärkeä ajankohtainen haaste, johon me kaikki veneilijät voimme vaikuttaa.