Paljasjalkaisena stadilaisena meri on aina ollut lähellä, mutta lapsena ja nuorena se oli lähinnä kiva ja puhdas uintipaikka, ehkä vähän myös pelottava elementti. Veneily ei siis kuulunut nuoren tytön unelmiin eikä suunnitelmiin, mutta nyt kun katson elettyä elämää taaksepäin, olenkin veneillyt lähes puolet elämästäni.
Merelle minut sai veneilevä mieheni. Veneilymme alkoi moottoriveneellä, mutta purjehtiminen kutkutti kummankin mieltä ja muutaman vuoden päästä moottorivene vaihtui Jeanneau Eolia 25 purjeveneeseen. Nälkä kasvaa purjehtiessa – sanotaan, joten purjehdustaitojen karttuessa piskuinen Eolia vaihtui vankkaan HR 312:n purjeveneeseen. Sen myötä myös purjehdusvedet laajenivat saaristosta Itämerelle. Purjehduskokemuksia on karttunut vuosien saatossa, omalla veneellä Itämerellä ja vuokraveneillä myös Euroopan merillä sekä Karibialla.
Purjehduksessa minua kiehtoo lajin moninaisuus. Olen purjehtinut pääsääntöisesti kaksin mieheni kanssa, joten on ollut itsestään selvää, että kumpikin hallitsee veneen ohjaamisen, purjeiden säätämisen, navigoinnin, reittisuunnittelun, tutkalla ajon, sään ennakoinnin ja jopa kokkailun. Ja kaiken muunkin mitä merellä liikkumiseen kuuluu. Roolit jokaisella matkalla on valittu sen hetkisen fiiliksen mukaan. Yllättävät matkan aikana eteen tulleet ongelmat on myös ratkaistu yhdessä kekseliäästi ja hermostumatta. Ratkaisujen löytäminen on ollut helpompaa, kun olen osallistunut aktiivisesti veneen kevät- ja syyskunnostuksiin, jolloin olen oppinut tuntemaan veneemme ja sen järjestelmät ja niiden huoltamisen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen vaikkapa kiivennyt tai minut on hinattu mastoon tekemään huoltohommia topissa.
Veneen kunnostushommat, mastoon menot ja purjeiden skuuttaukset tuulisissa keleissä vaativat hyvää kuntoa, voimaa ja jaksamista. Jaksaminen ja positiivisen asenteen säilyttäminen pitkillä legeillä on tärkeää koko venetiimille. Itse ylläpidän purjehduskuntoani lenkkipoluilla, tenniskentillä ja kuntosalilla. Lenkkarit, tenniskamat ja lihaskuntoharjoittelun vastuskuminauhat ja kahvakuulat ovatkin olleet vakiovarusteita veneessämme. Pitkän purjehduspäivän jälkeen on ihana päästä verryttelemään kangistuneita jäseniä pienellä juoksulenkillä tai kahvakuulatreenillä laiturilla.
Tätä juttua kirjoittaessani mietin ensimmäistä kertaa kunnolla mitä purjehdus on minulle antanut. Paljon. Purjehduksen myötä olen saanut lukuisan määrän uusia ystäviä, valtavasti erilaisia kokemuksia ja elämyksiä niin myrskyssä kuin tyvenessäkin sekä rakkauden merta kohtaan. Purjehtiminen on antanut minulle itsevarmuutta tehdä ja ottaa vastuuta päätöksistä, kasvattanut yhteistyö- ja tiimitaitoja, opettanut kärsivällisyyttä ja kiireisestä arjesta rauhoittumista luonnon ja meren äärellä. Ja sen tunteen, kun astut veneeseen ja tiedät olevasi perillä. Ilman näitä kokemuksia olisin ihan erilainen nainen.
Omasta, rakkaasta veneestä luopuminen muutama vuosi sitten päätti yhden luvun elämässäni, mutta avasi seuraavan, kun pääsin Ocean Ladies ryhmän seikkailuihin mukaan.
