Rakkauteni lajiin ja mereen syttyi muutettuani tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Se kehittyi ja kasvoi pikkuhiljaa nuoruusvuosien aikana, ja on näin keski-ikään päästyäni kasvanut suorastaan intohimoksi. Lapsenikin osaavat kertoa mitä äiti toivoo, kun puhaltaa synttärikakun kynttilöitä: ”pitkiä purjehduksia”
Olin ensimmäisen kerran purjeveneessä opiskeluaikoinani, kaveriporukalla ystäväni perheen veneellä. Tämä kokemus jätti syvän ihastumisen tunteen, vaikka onnistuinkin kolauttamaan pääni puomiin, saamaan septitankin ylivuotoroiskeet päälleni, ja pinnakaan ei yrityksistä huolimatta tuntunut tottelevan minua alkuunkaan. Mutta kipinä syttyi ja jäi kytemään. Muutama vuosi tästä lähdin mukaan viikon purjehdukselle saaristoon, naisistolla ja vuokraveneellä. Se oli menoa silloin. Tämä perinne onkin sitten säilynyt siitä lähtien, lähes 20 vuotta, ja edelleen vuokraamme veneen naisistollemme joka kesä.
Oppimiskäyrä tuosta ensimmäisestä noin 20 vuoden takaisesta viikosta on ollut huima! Kun jostain asiasta innostuu, siitä haluaa tietää lisää ja sitä haluaa tehdä lisää. Naisistopurjehdustemme lisäksi olen näiden vuosien varrella ollut mukana kymmenillä erilaisilla reissulla: siirtopurjehduksilla, leikkimielisissä kisoissa, treenaamassa, kisoissa, lomapurjehduksilla ja pari vuotta sitten Atlantin ylityksellä, kun olin tuomassa Ocean Ladies venettä Karibialta Azoreille. Sillä reissulla tiesin jo päivänä kolme, että tänne on päästävä uudelleen – vaikkakaan siinä kohtaa sitä ei uskaltanut sanoa ääneen, kun osa porukasta kärvisteli merisairaana, veneeseen tuli vettä sisään litrakaupalla ja matka oli vasta alussa. Enkä ole mieltäni muuttanut.
Avomeripurjehdus oli ollut unelmani kauan ja isot meret ovat sitä yhä edelleen. Haaveilun lisäksi fanitan isoja avomerikisoja, kuten nykyistä Ocean Racea, entistä Volvo Ocean Racea. Olen käynyt ystävieni kanssa kolmessa eri VOR –kisakaupungissa katsomassa veneitä ja hurraamassa satamassa suosikeille! Kun seuraavat kisat alkavat, on suunnitelmissa jälleen vierailla jossain kisakylässä haistelemassa tunnelmaa ja pongailemassa suosikkipurjehtijoita.
Ylläpidän kansikuntoani monenlaisella liikunnalla, ja liikkuminen on minulle todella tärkeää ympäri vuoden. Juoksen, joogaan, treenaan lihaskuntoa ja lisäksi olen lähes koko ikäni käynyt erilaisilla tanssitunneilla. Tällä hetkellä lajina on aikuisbaletti, joka tuo mukavasti haastetta tasapainolle! Viime keväänä heitin myös 30 vuoden tauon jälkeen rinkan selkään ja lähdin vaeltamaan (ystävien innostamana tietty), ja aavojen merien lisäksi olisi mukava päästä vaellukselle myös aavoille tuntureille.
Purjehdus on tuonut ja tuo elämääni valtavasti iloa ja uutta koko ajan! Stressi ja kiire poistuvat kun köydet irtoavat, oli sitten kyseessä pitkä tai lyhyt legi. Ja koskaan en myöskään sano ei after sailille, sitloodassa tai sataman terassilla. Purjehdustarinoita kuuntelee aina ilolla
Satu Pitkänen, Ocean Lady
