Synnyin perheeseen, jossa vanhempien suuri rakkaus on meri. He olivat ostaneet nuorina ensimmäisen oman veneensä jo ennenkuin hankkivat oman asunnon. Syntymästäni lähtien olen viettänyt merellä kaikki viikonloput ja lomat keväästä syksyyn. Kun kaverit lähtivät viikonlopuksi tai kesälomaksi mökille, me lähdimme aina merelle. Meille lapsille se oli itsestään selvyys.
Kun illalla saavuimme saareen, kävimme isäni kanssa usein viemässä verkot veteen ja seuraavana aamuna haimme ne aikaisin. Isä laski ja nosti verkot, minä soudin. Veneessä ei ollut alkuvuosina jääkaappia, mutta meillä oli aina mukana perunoita, maitopulveria, sipulia, pippuria ja suolaa. Niistä sai kalakeiton tehtyä. Kalaa tuli ja keittoa syötiin paljon. Merisäätiedotuksia kuunneltiin radiosta ja niiden mukaan teimme reittisuunnitelman.
Meillä oli usein mukana meidän optimistijolla. Saaressa rikasimme siskoni kanssa optimistijollan ja lähdimme tutkimaan lähirantoja ja saaria. Nautin optimistijollalla purjehduksesta suunnattomasti, kun sain kipparoida omaa venettä, ottaa muita lapsia kyytiin ja seikkailla lähialueilla. Se tunne ei ole hävinnyt tänä päivänäkään.
Olen saanut purjehtia lukuisilla eri veneillä optimistijollasta isoihin purjeveneisiin. Arvostan ja pidän purjehtimisesta kaikilla niistä. Tärkeintä on äänettömyys ja meri. Meri on niin tärkeä, että sen lisäksi, että siellä sielu lepää, se tuntuu myös ilmalta, jota hengitän. Käyn päivittäin meren rannalla.
Olen saanut purjehtia paljon kotimaassa ja ulkomailla. Kipparoin purjeveneitä ja kuulun myös Purjelaivasäätiön Vahinen, Swan 65 -purjeveneen, päällystöön. Olen purjehtinut lukuisia kertoja eri alueilla Välimerellä, Karibialla, Gardalla, Kananrian saarilla, Atlantin yli, Seychelleillä Intian valtamerellä, Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa, kulkenut Kielin kanavan ja eri puolilla Itämerta. Olen s
itä mieltä, että kaikkein upein ja hienoin saaristo on meillä Suomessa.
Vanhempani olivat myös hyvin aktiivisia pursiseuratoiminnassa ja Espoon kippareissa. Isäni toimi myös Espoon kippareiden puheenjohtajana. Molemmat vanhempani olivat avomerilaivureita jo ennen syntymääni. Isällä oli aina päässä sininen kolmen tähden kipparihattu ja äidillä valkoinen kolmen tähden kipparihattu. Kaipaan joitain vanhoja merimiestapoja, joihin kuuluivat vahvasti erilaiset perinteet. Olen myös avomerilaivuri. Kuulun itse kolmeen pursiseuraan Ocean Ladies, Naispurjehtijat ja Espoon merenkävijät sekä olen Espoon kippareiden ja Suomen meripelastuksen Espoon meripelastajien jäsen. Olen Ocean Ladiesien perustajajäseniä ja hallituksen jäsen sekä Naispurjehtijoiden entinen kommodori. Toimin edelleen Naispurjehtijoissa katasastuspäällikkönä ja SPV:n kouluttajana.
Veneen kevät- ja syystyöt tulivat hyvin tutuksi jo pienenä tyttönä. Olin usein isäni mukana laittamassa venettä sekä nostamassa, laskemassa ja rikaamassa venettä. Kaikki nämä rytmittivät vuoden, minkä myös tekevät edelleen. Kun omat lapset syntyivät, halusin heille myös lapsuuden merellä. Sillon hankimme perheellemme oman purjeveneen. Tyttäreni myös innostui harrastamaan jollapurjehdusta optareissa ja sitten Zoomeissa, joissa olin aktiivisesti mukana.
Pidän purjehduskilpailuista kaikissa mahdollissa muodoissa ja luokissa jollista köliveneisiin. Olen itse kipparoinut tai ollut mukana useissa erilaisissa naisistoissa ja miehistöissä eri kisoissa Itämerellä sekä Ocean Ladiesin naisistossa perämiehenä ARC:ssa 2018. Tutuksi ovat tulleet mm. Suursaari Race, Hangon regatta, HTR, Viaporin tuoppi, erilaiset viikkokisat eri veneillä, folkkarikisat ja viime kesänä uutena 606-veneellä kisaaminen.
Olen mukana Ocean Ladies -tiimissä, koska haluamme tehdä yhdessä hienoja asioita. Niinkuin useimmat meistä, niin olen itse myös nähnyt läheltä meremme muuttavan. Jos meri ei voi hyvin, ei ihmisetkään voi hyvin. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan niin maissa kuin merellä ja yhdessä olemme niin paljon enemmän.
Paula Rissanen, Ocean Lady
