Oli perjantaiaamu ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Kesäinen helle hikoilutti punaista tiimipaitaani, kun kannoin tavaroitani ulos. Vatsan pohjassa kupli mukava pieni jännitys, olihan alkamassa ihan ensimmäinen tiimipurjehdus tällä porukalla! Merkittävä askel tälle Ocean Ladies tiimille, tähtäämmehän yhdessä kohti suurempia meriä. Ja sitä kautta iso askel omalle kaukaiselle haaveelleni, jossa näen albatrossin liitelevän meren yllä. Kun viikon jälkeen kannoin tavaroitani ulos veneestä, oli tiimikavereistani tullut jo paljon tutumpia. Juttua ja naurua riitti, ja eräänä päivänä kannella pohdimme albatrosseja niillä suuremmilla merillä. Siellä ne liitelevät majesteettisina meren yllä, perinnetiedon mukaan menehtyneiden merimiesten sieluina ja merenkävijöiden onnenlintuina. Ehkä joskus kymmenien vuosien päästä eteläisellä jäämerellä nähdään albatrossien parvi, jonka jäsenillä on kovasti asiaa toisilleen – Ocean Ladies kokoontumisajoissa!
Mutta miten meillä sitten oikeasti meni, missä kohtaa matkaa olemme? Hienostihan se meni, vaikka ei tietenkään suunnitelmien mukaan eikä myöskään kuin Strömsössä. Suurimmat muutokset suunnitelmiin aiheutti suomen kesäsää. Ensimmäisen viikonlopun helle vaihtui pian sateisiin, ukkosrintamaan ja koviin puuskaisiin tuuliin, joiden takia vietettiin Hangossa kokonainen päivä. Mutta vaikka lähestulkoon koko reitti meni uusiksi, ei se haitannut, vaan viikko vierähti nopeasti ja purjehtimaan päästiin yllin kyllin. Vaikka tuulet yltyivät välillä aikamoisiin lukemiin, vene ja naiset säilyivät ehjinä, joka on tärkeintä. Saimme hyvää treeniä monenlaisista olosuhteista, ja niin vendat kuin jiipitkin sujuivat päivä päivältä rivakammin, kun opimme lisää veneestä ja toisistamme.
Parasta antia ainakin itselleni oli kuitenkin tutustuminen tiimikavereihin. Vaikka keväällä on koettu yhtä sun toista yhdessä, ei mikään vedä vertoja sille, että pääsimme vihdoin tekemään yhdessä sitä, jota varten me kaikki olemme tässä, eli purjehtimaan! Lisäksi tutustumisen aste syvenee aivan eri asteelle, kun asutaan yhdessä tilassa, jossa vain yksi tai kaksi henkilöä mahtuu yhtäaikaisesti toimimaan, ja ollaan kylki kyljessä lähes 24 h vuorokaudessa. Kaikista tiimikavereista nousi esiin aivan uusia ulottuvuuksia ja esiin tuli upeita erilaisia persoonia. Yksi pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, mutta yllättää hurtilla huumorilla kun sitä vähiten odottaa. Toinen on kävelevä tietokirja, jolta voi tarkistaa faktat ilman googlea. Yhdestä kuoriutuu esiin kiivas kisaaja, kun eteen ilmestyy veneen perä, ja yksi voisi käyttää tuntikausia köysien järjestelyyn. Itse yllätin itseni hyppäämällä uimaan kuin vanha tekijä, ja ehdottamalla yhteistä onnittelulaulua, vaikka kumpikaan näistä ei kuulu lempipuuhiini. Kirjaimellista läheisyyttä toivat myös nukkumajärjestelyt: kun nukut niin lähellä tiimikaveriasi, että heräät yöllä toisen hiukset suussasi, osaat sen jälkeen arvostaa omaa punkkaa sellaisen saadessasi.
Viikossa ehtii tulla kaikenlaisia tilanteita vastaan niin merellä kuin laiturissakin. Muu liikenne merellä voi joskus vaatia pikaisia manöövereitä, tai nouseva ukkosrintama pikaisia päätöksiä. Jälkimmäisen sattuessa kohdalle teimme rantautumisen lähimpään satamaan ja nautimme lasit kylmää kuohuvaa. Totesimme, että jatkossa pidämme aina kylmän kuohuvan jääkaapissa, niin ukkostauko maistuu paljon paremmalta. Oma lukunsa ovat luonnollisesti rantautumiset kovalla tuulella, joissa usein sattuu ja tapahtuu. Näistä kaikista selvisimme ilman vahinkoja. Mutta jos meillä olisi ollut kamera takastaagissa, olisi tallenteelta varmasti nähty tilanteita, joissa kommentteja sateli oikealta ja vasemmalta ja selitystä riitti. Olemmehan kaikki olleet veneillä aiemminkin, ehkä tottuneet tietynlaisiin toimintamalleihin, ja yhteistyön hioutuminen vaatii yhdessä tekemistä. Kun sama kokoonpano oli ollut veneellä pari päivää, huomasi silmissä manööverien tehostuvan ja luottamuksen toisiin kasvavan. Nauru raikasi ja vitsit lensivät, ja toisaalta ehdittiin pohtia syvällisempiäkin toistemme elämäntilanteista ja –kokemuksista.
Tämä viikko loi hienon pohjan tulevaan: kun seuraavan kerran lähdemme tiiminä merelle, olemme jo monen mailin verran tutumpia ja näin ollen tiiminä vahvempia. Olemme upealla matkalla kohti suuria seikkailuja, yhdessä!
Satu, Ocean Lady