Vene lipui hiljalleen irti laiturista. Hymy oli herkässä. Sääennuste lupasi löysää ja sekalaista tuulta. Jännitys kihelmöi tiimin sisällä. Takana oli intensiivinen viikko huoltojen ja muiden valmistelujen kanssa. Hymyt muuttuivat nauruksi aallonmurtajan lähestyessä ja ilon pirskahdukset pulpahtivat huudoiksi ja huhuiluiksi jopa lauluksi, kun soljuimme ulos satama-altaasta saattajien kannustushuutojen raikuessa ja Suomen lippujen liehuessa aallonmurtajalla. Tämä oli se hetki, johon olimme valmistautuneet ja jota olimme odottaneet kaksi vuotta. Vihdoinkin starttasimme Atlantin ylitykselle.
Atlantic Rally for Cruisers -kisan lähtöviiva Las Palmasissa aukesi meille 21.11.2021 klo 13.00. Onnistumisen tunteet alkoivat heti, kun ylitimme lähtölinjan ensimmäisten joukossa täysin purjein kevyessä tuulessa. Koko kisassa oli 173 venettä ja meidän sarjassa niistä oli 19. Saimme parhaan lähdön. Jihuu. Olimmekin hetken johdossa sarjassamme. Ja sitähän sitten tuuletettiin oikein kunnolla
Muutaman päivän etenimme tyynessä ja tietysti kohti etelää. Vanha ohje on, että purjehditaan etelään niin kauan että voi alkaa sulamaan. Sieltä pitäisi löytyä pasaatituulet. Leppoisat tuulet jatkuivat useamman päivän. Tuulen loppuessa kokonaan, oli huikeata pulahtaa meren aaltoihin 3000 metrissä. Vesileikkien jälkeen totesimme, että St Lucialle on matkaa vielä 2400 mailia, joten oli pakko panna kone käyntiin. Sekin oli sallittua cruising – luokassa, kunhan vain tunnit ja edetty matka laitettiin ylös. Parin päivän päästä pääsimme pasaatituuliin ja raisu meno aalloilla alkoi. Jännitystä ilmassa. Pasaatituulet olivatkin aika reippaat ja aallot aika korkeat, joten ruorityöskentely kaipasi pientä totuttelua. Tuulikulmalla ajo ei ollut hyppysissä kaikilla. Eipä aikaakaan, kun naisisto nautti huimasta menosta ja jopa puuskista Swanimme edetessä kuin juna aalloilla. Päivämatkat olivat n 140 -150 mailia ja surfissa vauhti taisi olla nopeimmillaan 13,2 knotsia. Aallot olivat ajoittain ainakin kesämökin korkuisia.
Päiviä rytmittävät vahtivuorot ja ruokailuajat, joista pidettiin kiinni. Päivisin ratsastettiin aalloilla ja nautittiin auringosta sekä kimaltelevasta merestä. Valtavat lentokalaparvet lensivät aalloilla kilpaa kanssamme. Keittiö odotti, että ne hyppäisivät kannelle ja saataisiin kalakeitto, kun ovat kuulemma syötäviäkin ja jopa hyviä, jonkun seilorin kertomuksen mukaan. Ne hyppivät kannelle vain öisin ja ehtivät kalman kankeiksi eivätkä kelvanneet soppaamme. Delfiinitkin ilahduttivat meitä, mutta odotettua vähemmän.
Yöllä kuu antoi meille valoa, jopa sillan, jota pitkin oli mukava surfailla. Ja se tähtitaivas. se oli niin huikea ja näkyi parhaiten, kun kuutamo oli jo painunut pois. Tiimimme tähtiasiantuntijat pitivät meille tähtikurssia. Orionin vyö paikannettiin joka yö, ellei pilvet olleet edessä samoin Cassiopeija ja monet muut.
Auringon nousut ja laskut värjäsivät aamut ja illat upeilla sävyillään. Päivän kohokohta oli kuitenkin se, kun saimme ARC organisaatiolta tiedon veneiden etenemisestä kohti St Luciaa ja tietysti myös oman tilanteemme muihin veneisiin nähden perustuen trackerin antamiin sijanteihin. Välillä olimme nousseet pari sijaa ja välillä taas jääneet pikkusen, hurraa huutoja ja pieniä pettymyksen tunteita tuli vaihdellen. Etenemistaktiikoita mietittiin. Säätiedotuksia saimme päivittäin satelliittiyhteyksien kautta ARC organisaatiolta ja myös PredictWindistä.
Myös viestit satelliitin kautta olivat kuumaa tavaraa, joita luettiin ja lähetettiin ainakin joka toinen päivä. Näimme myös silloin tällöin kilpakumppaneitamme, joihin olimme yhteydessä radiopuhelimella. Nuo hetket olivat aikamoisia piristysruiskeita. Varsinkin, kun eräs samassa sarjassa kisaava venekunta kyseli, että mihis kummaan leidit on menossa keskellä Atlanttia. Kuulleessaan, että St Lucialle, heidän hämmästys oli suuri. Ai, että meillä on siis sama matka. Yllätys, yllätys.
Tiimi toimi kuin ajatus, olimmehan harjoitelleet yhdessä olemista melkein kaksi vuotta. Ärsytyksiä tuli ajoittain, mutta ne kuitattiin naurulla ja laululla. Ja laulajia meitä olikin monta. Suomalainen musiikki raikui kajareista päivisin, kun sille tuulelle satuttiin. Ja ne itsenäisyyspäivän juhlat aavalla merellä olivat ihan parasta. Finlandia soi kauniisti. Pikkujoulut olivat myös vailla vertaa. Joululaulut raikui ja pukkikin kävi. Oli kuulemma tullut lainelaudalla ja hävinnyt saman tien.
Satelliitin kautta tuli tietoa haavereista ja venerikoista. Pari venekuntaa, joista toisessa yksi henkilö menehtyi tapaturmaisesti ja toisessa tuli paha peräsinrikko, joutui pelastautumaan muihin aluksiin. Turvallisuusasiat olivat meidän veneessä ykköslistalla ja niistä ei tingitty. Veneen kuntoa oli tsekattu ja parannettu koko kahden vuoden valmistautumisen ajan ja myös nyt matkan varrella tarkastimme päivittäin kaikki liitoskohdat, sakkelit ja helat aina mahdollisuuksien mukaan. Ainoat viat meillä olivat kaksi katkennutta lattaa isossa purjeessa. Myös veneestä putoaminen oli kielletty ja turvaliinoja käytettiin koko ajan. Myös kansiSpan aikana. Ai mikä se on ?. Merivesipumpulla johdettiin keulavessan ikkunasta letkun avulla merivettä kannelle ja siellä sitten peseydyttiin. Ah, mikä nautinto.
Maata näkyvissä, oli se huuto, johon kaikki heräsivät. Se oli yö tai alkuyö, kun St Lucian valot alkoivat näkymään. Voi sitä riemua. Perässä tuli joku kisaaja ja nyt alkoi viime hetken kisa. Olimme maalissa ennen heitä 12.12.2021 klo 00.39, matkaa tuli 3002 mailia. Purjeet alas ja koneella hissukseen ja hiljaa satamaan yön pimeydessä. Niin luulimme. Kun tulimme laitureiden päähän, alkoi hurjat hurraahuudot ja torvien soitto. Meidät toivotettiin tervetulleeksi maaliin. Sykähdyttävä kokemus, jonka kruunasi ARC organisaation tarjoamat tuliaiset rommipunchit ja hedelmäkori ja paljon muuta. Juhlat jatkuivat omassa kuplassamme eli veneessä. Huhuh. Olimme perillä.
Palkintojenjaossa saimme kunniamaininnan First Female skipper- Carissa Ocean Ladies. Suoriuduimme sarjassamme 9. sijalle. Hyvä suoritus.
Tätä muistellaan vielä pitkään. Seikkailut jatkuvat, olkaa linjoilla. Millaiset seikkailut? Siitä päättävät jäsenemme, joita on jo noin 200.
Kirjoittanut koko tiimin puolesta
Kippari Raija
