Yli vuoden kestänyt yhtäjaksoinen seikkailu maailman merillä oli koetellut venettämme kovalla kädellä. Maileja oli tullut 13000. Tuo määrä maileja tulee kotimaanpurjehtijalla noin 10 vuodessa. Tuolla mailimäärällä ehtii sattua ja tapahtua. Ei niinkään ne satamat, vaan se meri, aurinko ja välillä myös rannikkomerelle asetetut härvelit, joita ei näkynyt edes kartassa. Ei näkynyt, eikä edes plotterissa. Tutkassa kyllä olisi näkynyt, mutta se oli nilkuttanut jo siinä vaiheessa keulakajuutan suojaan itkemään haavojaan.
Kotivesille paluu oli heinäkuussa 2022. Sen jälkeen purjehdittiin Suomenlahtea vielä pitkin ja poikin. Lokakuun alussa nostettiin Carissa vihdoin Lindgrenin telakalle riisuttuna, kyljiltään keltaisena ja hieman ruhjeisena. Maailma koettelee vaan ei hylkää. Vene oli nyt ammattilaisten käsissä.
Telakka otti Carissan hoiviinsa ja huolto- sekä korjausoperaatiot alkoivat heti. Mukaan tarvittiin myös vakuutusyhtiö Alandian edustaja tekemään arviot tulevista korjauksista. Huolto- ja korjaussuunnitelmat singahtelivat sähköpostiin ja liveneuvotteluja pidettiin aluksi melkein päivittäin. Upea veneemme keltaisine kylkineen odotti operaatioiden alkua telakan pihalla syysauringossa. Vakuutusyhtiön korjauslupa tuli nopsaan ja se oli sitten menoa.
Veneen runko, joista paaran kylki oli saanut ruhjeita, pääsi tässä operaatiossa ensimmäisenä työn alle. Vene siirtyi Lindgrenin telakan maalaamomestarin valtakuntaan, jossa puleerattiin ja maalattiin paaran kylki. Styyran kylkeä ei maalattu, se vain puleerattiin, vahattiin sekä kiillotettiin. Miksi näin? No siksi, että ne ruhjeet paaran puolella menivät vakuutusyhtiön piikkiin, ja styyran kylki verotti meidän huoltobudjettia, jossa ei ollut sijaa maalaukselle. Peräsimessä todettiin olevan vettä, joten sekin meni uudelleen korjaukseen miekkavalaiden hyökkäyksestä johtuneen korjauksen jälkeen. Myös köli oli saanut kolhun. Se laitettiin samalla kuntoon.
Carissan heloitukset saivat myös kokea kovia tuon vuoden aikana. Keulakaide ja mantookipylväät menivät uusiksi ja ankkuritelinettä jouduttiin oikomaan. Eikä siinä vielä kaikki. Keksimme, että nyt kun mantookivaijereita ja pylväitä säädetään, niin laitetaan ne kaideportit, joista olimme haaveilleet jo pitkän aikaa. Eikä sekään riittänyt. Nyt kun olimme saaneet kontaktin Tähtelässä toimivaan Arifin Oy heloituspajaan, päätimme teettää siellä peräpeiliin uima/pelastusportaat. Päätöstä helpotti, kun saimme Nautorilta piirustukset Swan 441 malliin suunnitelluista peräportaista.
Valaisemattoman härvelin hyökkäys pimeällä Karibian merellä vaurioitti myös keulan rullaa. Foili sai lommoja ja purje haavoja. Vahinkotarkastajan ja telakan korjaamopäällikön tutkinnan jälkeen päädyttiin siihen, että koko rullalaite on uusittava. Tuohon hätään riensi Willys System Seldenin rullalaitteen kanssa. Purje korjattiin jo Karibialla ja paranneltiin WB Sails Oy: ssä.
Talvi oli tulossa. Kone ja muut tekniset laitteet oli huollettava pakkasia varten. Sähköt ja kaikki tekniset jutut kone mukaan lukien huolsi ja korjasi Victory Yacht Service. Sähköjä päivitettiin tietyiltä osin ja tuuligeneraattoriin vaihdettiin laakerit huollon yhteydessä. Heidän korjauslistallaan olivat myös lämppäri, toimimaton keulapotkuri ja jumittunut ankkurijärjestelmä. Talven aikana työt ja muutospaineet lisääntyivät. Takavessassa ei ollut septitankkia. Siinä oli aikamoinen haaste, mihin se saadaan mahtumaan. Tätä kirjoittaessa se odottaa vielä asennustaan. Sen lisäksi työlistalla on vielä tuuligeneraattorin ja tutkan asentaminen ennen kuin Carissa suuntaa länteen toukokuun lopulla. Kruunun kaiken päälle loi dieseljärjestelmään päässyt bakteeri, mistäpä muualtakaan kuin Karibialta.
Oma osuutemme huolloissa oli myös ihan merkittävä. Talkootyönä jäseniemme kanssa uusimme vanhat alkuperäiset 40 vuotta vanhat patjat Mauronet Oy: n avustuksella. Patjamateriaali on nyt ilmavaa BreathAiria. Myös kaikki vinssit huollettiin jäsentemme kanssa, lukuun ottamatta massiivisia 3-vaihe vinssejä, joiden huollon hoitivat ihanat ystävämme. Pohjan kevyt hionta ja maalaus tehtiin myös talkootyönä jäseniemme avulla samoin kuin monet muut huollot kannella ja veneen sisällä. Lazy Bagin saimme asennuksineen lahjoituksena Sail and Go Oy: ltä
Vene oli talven ilmastoidussa kylmässä hallissa, jossa oli helppo käydä tekemässä talven mittaa erilaisia töitä, sekä esimerkiksi lainata venettä uuden TV sarjan kuvauksiin. Telakan apua ja neuvoja oli aina saatavilla. Tarvitsimme niitä ehkä enemmän kuin muut asiakkaat, olimmehan ensimmäistä kertaa Swanimme kanssa telakalla. Onneksemme valitsimme meille sopivan telakan, jonka sijainti, ympäristötietoisuus, asiakasystävällisyys ja osaaminen olivat huippua.
Tämä telakkakausi oli meille erittäin opettavainen ja sanoisinko mielenkiintoinen kaikkine sivujuonteineen. Ensi kaudella tiedämme asioista jo paljon enemmän.
Nyt annetaan kesän tulla ja tuulen viedä!
Kirjoittanut
Raija Alapeteri
