Ocean Ladies legi Bergenistä Shetlannin saarille piti sisällään vesisadetta, aurinkoa, kevyitä tuulia, sopivia tuulia, naurua, hyvää ruokaa, hyvää juomaa, paljon lampaita, ystävällisiä ihmisiä, mielenkiintoisia satamia ja uskomattoman kauniita maisemia.
Legi starttasi Norjan Bergenistä 21.8. Innokkaissa tunnelmissa naiset saapuivat veneelle. Ensimmäinen päivä vietettiin Bergeniin tutustuen. Osa porukasta kävi valloittamassa Fløyen vuoren. Valloituksesta tulikin ikimuistoinen, kun paluumatkan reitti ei ollutkaan se virallinen, patikointi meni paikoin melko jännittäväksi.
Koska legillä oli tarkoitus ylittää Pohjanmeri ja päätyä Shetlannin saarille, päätettiin sääennusteiden perusteella suunnata kohti avomerta heti ensimmäisenä päivänä. Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Fedjen saari, josta olisi hyvä jatkaa matkaa kohti Shetlantia. Ensimmäinen purjehdus toi hymyn kaikkien huulille, vihdoin päästiin vesille.
Fedje osoittautui idylliseksi saareksi, ja saunaankin päästiin. Saunalaiturilta saatiin nauttia upeista maisemista, ja sateenkaaresta. Saaren erikoisuutena oli 7 naisen perustama viskitislaamo, jonka tuotteisiin kuului myös gini. Tottakai ladiesit tukivat tätä toimintaa nauttimalla GT:t paikallisessa ravintolassa. Valitettavasti tislaamokierrokselle ei tuolloin päässyt. Saaren erikoisuutena oli lahden yli kulkeva pieni lautta, jonka toiminnassa olisi kuitenkin vähän kehitettävää.
Fedjestä lähdettiin sitten kohti Shetlannin saarta, ja tarkemmin Baltasoundin satamaa. Baltasoundin satama sijaitsi Shetlannin pohjoisimmassa saaressa Unstissa. Alkumatkasta ihmeteltiin massiivisia öljynporauslauttoja, ja odoteltiin tuulen viriämistä, että päästäisin purjeilla. Valitettavan pitkäksi osoittautui tuuleton osuus Norjan rannikolla, ja purjeet saatiin käyttöön vasta aamuyöstä. Mutta sitten mentiinkin paikoin yli 9 solmun vauhtia, aaltojen keinuttaessa Carissaa puolelta toiselle. Ei mikään mukavin aamupalavuoro.
Kaikki naiset vetivät ylityksen loistavalla asenteella, ja aamulla maan tultua näkyviin saatiin nauttia delfiinien hyppynäytöksestä. Voiko olla parempaa tapaa saapua Shetlantiin? En usko.
Baltasoundin satama oli pieni, mutta hyvin ystävällinen vastaanotto saatiin paikalliselta satamamestarilta. Sähköä ei veneeseen saatu, ei tästä satamasta eikä myöhemmin muistakaan. Hyvin onneksi pärjättiin ilmankin. Muutenkaan varsinaista vierasvenekulttuuria ei Shetlannissa ollut havaittavissa muualla kuin pääkaupunki Lerwikissä. Baltasoundissa osa porukasta kävi tutkimassa saarta patikoimalla lampaiden ja lehmien keskellä. Hylkeet seurasivat uteliaina rantaa pitkin sukellellen outoja vieraita. Seuraavana aamuna halukkaat saivat nauttia kunnon englantilaisen aamiaisen paikallisessa hotellissa. Aamiainen oli erinomainen.
Baltasoundista jatkettiin matkaa seuraavana päivänä kohti Whalsayta. Whalsayssa laituripaikan saaminen osoittautui haasteelliseksi, ja lopuksi parkkeerattiin paikallisen kalastusveneen kylkeen. Olikin sitten aika operaatio kiipiä sen läpi laiturille ja takaisin. Iltaa käytiin istumassa paikallisessa pubissa, jossa paikallisilla nuorilla oli juhlat menossa. Tästä käynnistä saatiin kyllä nauruja loppureissuksi. Seuraavana aamuna käytiin patikoimassa, ja ihastelemassa maisemia.
Whalsaysta matka jatkui kohti Out Skerrisiä. Tämä pieni saari oli hiljainen, mutta miellyttävä paikka, ja ladiesit viihtyivätkin täälä kaksi yötä. Käytiin patikoimassa ympäri saarta, ja tehtiin huvipurjehdus Round the Skerries. Skerriesin kierroksella onnistuttiin näkemään yksi lahtivalas ja risson delffiinejä, jotka olivat päivän kohokohta.
Skerriesistä päätettiin suunnata Lerwikiin Carissalle sopivien satamien ollessa vähissä, ja ankkuripaikkojen kuvausten ollessa hieman epämääräisiä. Lerwikissä vietettiin sitten loppuaika ihmetellen kaupunkia ja Shetlanninponeja.
Haikein mielin poistuivat naiset Carissalta pohtien, missä ensi vuonna seilataan?!
Noora, gasti.